Olen laskuvarjojääkäri ja hiihtänyt kaukopartiohiihdon. Hiihto tehdään äärimmäisissä oloissa ja matka on 300 kilometriä umpihangessa rinkan painaessa n. 30 kiloa. Aikaa on 48 tuntia. Itse painoin ennen hyppyä 140 kiloa vaikka omapaino oli 64 kiloa. Oli kivaa. Jos sitä vertaa vaikkapa SAS.n erikoisjoukkoihin, niin suomalaisen laskuvarjojääkärin on suoritettava sama matka kaksi kertaa nopeammin.
Mutta sitäkään ei voi verrata oikeisiin kaukopartiomiehiin, jotka tekivät urotöitä talvi- ja jatkosodassa. Yksi kaukopartiomies on nyt pois. Onni Määttänen, Marskin Ritari kuoli eilen. Taas on yksi sankari vähemmän.
Määttänen lähti talvisotaan jo lokakuun puolivälissä 1939 yhdessä kahden veljensä kanssa Ilomantsin Maukkulasta. Onni Määttänen oli alun perin tykkimies, mutta kun kun ErP 11 Ilomantsissa syksyllä 1939 perustettiin, joku muisti, että Onnilla on se valioluokan ampumamerkki. Miehestä tehtiin tähystäjä ja tarkka-ampuja. Sellaisia miehiä tarvittiin.
Mitä kaukopartiomiehet sitten tekivät? Mikä oli toimenkuva? Se oli jotain sellaista, mitä nykyihminen ei edes osaa kuvitella. Olen tuntenut muutaman kaukopartiomiehen henkilökohtaisesti. Molemmat muuttivat Japaniin sodan jälkeen vainon vuoksi. Näitä sankareita nimittäin vainottiin, koska tekivät parhaansa isänmaan eteen ja olivat miehistä parhaita. He ainoastaan tekivät sen, mitä sota vaatii.
Nyt yksi vimeisistä on poissa, Onni Määttänen.
Excelsior
Arko Oksanen
