| |
Polkien kuntoon
Pyöräily on erinomaista kestävyysliikuntaa, koska se harjoittaa suuria lihasryhmiä pitkävaikutteisesti. Tällöin syke pysyy riittävän korkealla tasolla, jotta kunto kohoaa. Pyöräily on myös nivelystävällistä liikuntaa, koska jalkojen nivelet eivät joudu tärähdyksille alttiiksi, kuten esimerkiksi juoksussa ja jonkin verran myös kävelyssä.
Polkupyörällä ajo on ekologinen liikkumismuoto. Se ei myöskään tuota melua ja parkkeeraaminen on helppoa ja ilmaista. Lisäksi se on halpa liikenneväline. Halvimmat polkupyörät maksavat alle 200 euroa, ja pyörän käyttökustannusten on arvioitu olevan vain 2,5 senttiä kilometriltä.
Terveyshyötyjä ei voi myöskään kiistää. Esimerkiksi työmatkapyöräily on yllättävän tehokas arkiliikunnan muoto. Se kohottaa kuntoa eikä vie juuri yhtään sen enempää aikaa – ei ainakaan kaupungeissa. Usein pyörällä pääsee perille jopa nopeammin. Voi ohitella autojonoja aamuruuhkissa ja pääsee suoraan oven eteen.
Pyöräilyä voi harrastaa monesta syystä. Työmatkapyöräilyn lisäksi se sopii kuntoiluun, rentoutumiseen työpäivän tai -viikon jälkeen, retkeilyyn, maastoseikkailuun, ympäristöön tutustumiseen tai vaikkapa perheajeluun. Oli tarkoitus mikä tahansa, on hyvä tarkistaa, että onnistuneen pyöräilyn elementit ovat olemassa. Käyttötarkoitukseensa sopiva, oikean kokoinen, riittävän mukava, hyvillä osilla varustettu ja tietysti ulkonäöllisesti mieleinen pyörä vaikuttaa harrastuksen mielekkyyteen ja jatkuvuuteen. Epämukava, väärin säädetty tai huonosti pidetty pyörä voi tappaa innon, koska ajotekniikka tai -mukavuus kärsii.
Sopivan pyörän valinta
Valitse pyörä käyttötarkoituksen mukaan. Mieti raatorehellisesti, mihin pyörää tarvitset, koska pyörien erikoiset erityisominaisuudet eivät ole parhaat jokapäiväisessä käytössä. Maastopyörät ovat makean näköisiä, mutta kaupunkiajossa leveät ja kuvioidut renkaat voivat ovat melko raskaat, koska ne eivät rullaa yhtä hyvin kuin kapeat ja sileät. Tosin ne pitävät hyvin melko hankalissakin oloissa. Hybridipyörä voi olla hyvä valinta, koska se on kevyempi versio maastopyörästä ja johon saa helposti yhdistettyä monia tärkeitä varusteita. Mutta, monelle kuitenkin parhain valinta on peruskaupunkipyörä, joissa renkaat ovat suuret ja leveät, joten ajo on tasaista ja mukavaa. Satulakin tuntuu miellyttävämmältä.
Pyörän valinnassa kannattaa huomioida myös rungon koko. Se vaikuttaa hyvin paljon pyörän ajomukavuuteen ja hallittavuuteen. Eri valmistajien käyttämät runkogeometriat ja rungon mittaustavat voivat vaihdella. Polkupyörän oikeaa kokoa on siksi vaikea ilmoittaa tarkasti. Kannattaa siis rohkeasti kysyä jonkun ammattilaisen tai pyöräkauppiaan apua, ettei tule ostettua vääränlaista pyörää. Yleispätevää neuvoa on vaikea antaa, sillä ihmisten koot ja vartalon suhteet vaihtelevat.
Oikeat säädöt ja tekniikka säästävät kehoa
Oikea pyöräilytekniikka on kaiken perusta, koska silloin pyöräily tuntuu keveältä ja mikään paikka ei rasitu liikaa. Satulan tulisi olla istumakorkeudella, ei ylempänä tai alempana. Helppo tapa tarkistaa oikea korkeus on laittaa kantapää polkimelle ja suoristaa jalka. Lisätarkistuksena voi polkea kantapäät polkimilla, jolloin lantio ei saa keinua ja polven pitää kammen ala-asennossa ojentautua suoraksi. Liian korkealla tai matalalla oleva satula rasittaa polvia, joten korkeus tulee olla sopiva. Itse pyöräilyssä tulee kuitenkin polkea päkiällä, ei keskijalalla.
Ohjaustanko on syytä säätää sopivalle korkeudelle, jotta ajoasento tuntuu mukavalta. Eri malleissa ajoasento on automaattisesti erilainen, mutta myös jokaisen pyörämallin ohjaustankoa voi säätää korkeussuunnassa ja kädensijojen asentoa muuttamalla. Lisäksi satulaa voi monissa malleissa säätää pituussuunnassa muutaman sentin, jolloin ohjaustangon ja satulan etäisyyttä voi muuttaa.
Maastopyörän ajoasento on melko makaava, mikä helpottaa vaihtelevan maaston seuraamista. Ohjaustanko on usein suora ja melko lyhyt sekä paino on käsillä, joten pyörä ohjautuu nopeasti. Kaupunkipyörässä sen sijaan ajoasento on hiukan pystympi kuin maastopyörässä. Näin käsien päällä on vähemmän painoa, ajaminen on keveämpää. Lisäksi on helpompi seurata ympäröivää liikennettä. On järkevää tarkkailla ajoasentoaan sillä hyvän ajoasennon löytämiseksi kannattaa nähdä vaivaa.
Lisävarusteet tarpeen mukaan
Tärkein lisävaruste on pyöräilykypärä, jonka tulee olla sopiva ja pysyä hyvin päässä. Takaraivolla keikkuessaan se ei paljon suojaa. Muita tyypillisiä lisävarusteita ovat seisomatuki, lukko ja tarakka. Pelkkä runkolukko ei ole tehokkain varkaiden esto, joten kannattaa hankkia kunnollinen vaijeri, kettinki tai muu lukko, jolla pyörän saa johonkin tolppaan tai puuhun kiinni. Ei kuitenkaan kannata laittaa sitä vaijeria vain eturenkaan pinnojen välistä, sillä varas voi napata kaiken muun paitsi eturenkaan. Myös pumppu, vararengas ja juomapullo ovat tarpeen. Lisäksi oleellisia ovat soittokello ja heijastimet, jos eivät kuulu pyörän perusmalliin.
Muista pyörän huolto
Aika ajoin, ainakin aina pyöräilykauden alussa on syytä tarkistaa, että jarrut ovat napakat, renkaissa on riittävästi ilmaa, ketjut ovat rasvattu, vaihteisto toimii, soittokello soi, kissansilmä on ehjänä takana ja edessä sekä heijastimet ovat olemassa renkaissa ja polkimissa. Lisäksi hämärällä ajoa varten on syytä olla toimivat valot.
Pyöräilykartat loistavana apuna
Pyöräilijän kannattaa hankkia pyöräilykartta. Pyöräily GT -karttasarjan kuusi karttalehteä kattavat koko Suomen, josta löytyvät valtakunnalliset pyöräreitit sekä lukuisa määrä muita pyöräteitä ja pyöräilijälle tärkeitä kohteita. Myös Fillarioppaat ovat käteviä apuvälineitä reitinsuunnittelussa. Lisätietoja: www.karttakeskus.fi
Ehkäise ja hoida pyöräilyssä rasittuneita lihaksia
Pyöräily voi rasittaa niskaa, selkää, polvia ja jalkoja, etenkin jos matka on pitkä tai raskas. Itse pyöräilyn aikana on hyvä vaihtaa ajoasentoa eli välillä ajaa pystyssä, välillä enemmän etunojassa ja välillä seisten. Pitkillä matkoilla on hyvä välillä hypätä satulasta pois ja venytellä väsyneitä lihaksia tutustuen samalla maisemaan tarkemmin.
Lenkin rasituksista palautuu nopeammin, jos huolehtii kehon huoltotoimenpiteistä: pyörittelee hartioita ja taivuttaa selkää taakse päin sekä venyttää erityisesti niska-, pohje- ja reisilihakset. Myös kylki- ja rintalihakset voivat kaivata venyttelyä. Lisäksi välillä voi olla tarpeen mennä hierontaan, sillä se auttaa ehkäisemään ja lievittämään pyöräilystä kipeytyneiden lihaksien jännityksiä.
LitK Eija Holmala
 
 
:: Takaisin artikkeleihin ->
|
|
